Verkostoitumista Web 2.0:ssa

Jees. Olen verkostoitunut. Minulla on tunnukset Facebookissa, Jaikussa ja LinkedIn:ssä. Kontaktilistat ovat kyllä aika pienet, yhden käden sormet riittävät helposti. On kuulemma kätevää kun voi pitää yhteyttä kaikkiin kavereihin helposti Facebookin avulla. Missäköhän on mennyt pieleen, kun minulla ei ole valtavaa ystäväpiiriä, joka koostuu sadoista ihmisistä ympäri maailmaa? No, ehkä niitä yhteydenottoja alkaa jossain vaiheessa sataa. En kyllä tiedä keneltä.

Lukeekohan tätäkään kukaan?

Silkkaa musiikkia

Ja taas on ilmestynyt uusi levy, joka piti hankkia heti ilmestymispäivänään. Kyllä, Nightwishin Dark Passion Play. Toinen kuuntelukerta parhaillaan menossa, joten sitä on hieman vaikeaa analysoida tarkemmin. Pitkä levy ja biisit ovat täynnä ihan kaikkea. Hyvältä kuulostaa ja varmaan paranee kuuntelun myötä, kun kaikki nyanssit avautuvat. Sanoituksiin en ole ehtinyt juuri ollenkaan paneutua. Varsinkin 14-minuuttinen aloitusraita The Poet and The Pendulum vaatii muutaman kuuntelukerran. Tässä painoksessa oli mukana instrumentaaliversio levystä, sitä en ole vielä kuunnellut ollenkaan. Ehkä sitä joskus tulee soiteltua jossain taustalla.

Oletteko katsoneet Musiikki-TV:tä? Se on miellyttävä poikkeus nykyisten ohjelmien joukossa. Ainakin Erno Kulmalan juontamat osuudet ovat todella hyviä. Kerrankin juontaja, joka ei "niinkutotattele" ja änkytä, vaan puhuu sujuvasti ja selkeästi. Kiinnitin huomiota hänen lahjakkuuteensa jo YleX:n Todistaja X-ohjelmassa. Lisäksi Musiikki TV:n videotkin edustavat hieman harvemmin teeveessä nähtyä matskua. Suosittelen.

Nyt ei ole kuvia, ehkä jo ensi kerralla. Ai niin, virittelin tuon oman etusivuni uusiksi.

Hautausmaalla

Hieno musiikkisyksy jatkuu. Tänään ilmestyi Apocalyptican Worlds Collide. Ja taaskin se piti ostaa heti julkaisupäivänä. Hain omani Stupido Shopista (on muuten maan mainio äänitepuoti), latasin iPodiin ja lähdin lenkille. Juoksin pienen lenkin Hietsun hautausmaan ympäri ja nautin levyn ensikuuntelusta.

Aurinkoinen syysilta, vanha hautausmaa ja sellohevi muodostivat oivallisen kokonaisuuden. Lenkin lopulla voimat alkoivat loppua, mutta juuri oikealla hetkellä alkoi korvanapeista kuulua Dave Lombardon rumpaloima Last Hope. Johan rupesivat jalat nousemaan!

Joo, parin kuuntelukerran jälkeen levy kuulostaa todella hyvältä. Tänään postiluukusta kolahtaneen Soundin arvostelu oli kyllä hieman rockpoliisimaisen tympeä. Onneksi saman lehden artikkeli bändistä taas oli toisenlainen.



Kävin vielä illalla jälleen hautausmaan nurkilla, tällä kertaa kameraa ulkoiluttamassa. Läheisessä koirapuistossa oli tällainen asetelma.

Venus ja Meduusa

Nyt ei ole kuvaa.

Perjantaina se ilmestyi, HIMin Venus Doom. Ostin sen tietenkin heti ilmestymispäivänään ja se on soinut tässä koko viikonlopun. Raskasta on, kuten ennakkojutuista olemme saaneet lukeakin. Sitä on sanottu HIMin rankimmaksi levyksi, mutta mielestäni Love Metal potkii kyllä lujempa. VD (hauska lyhenne...) on eri tavalla raskas, synkkä ja matalalla soiva. Mukana on tarttuvia ja "kevyempiä" biisejä, kuten Love in Cold Blood ja Bleed Well. Yli 10 minuuttinen Sleepwalking Past Hope on moninaisuudessaan mahtava läpileikkaus HImin tuotannosta. Juuri äsken kuulemassani Radiohaastattelussa Ville sanoi sen sisältävä kaikki osa-alueet bändin musiikista, kauniista balladista rankkaan mättöön. Tämä levy todellakin kuuluu pimeisiin ja synkkiin syysiltoihin. Kynttilät palamaan ja punaviiniä lasiin.

Eilen kävin katsomassa Meduusan sinetin. Se on kyllä tämän aikakauden parhaita toimintaleffoja. Etenee kuin juna ja vie mukanaan heti alkumetreiltä. Matt Damon on juuri sopivan kylmä Jason Bournena. Mäiskettä on sopivasti, mutta varsinainen jännitys syntyy ovelista pakenemisista ja varjostajien harhautuksista. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bourne väistelee takaa-ajajia toimittajan kanssa asemalla, on todella kutkuttava. Neljä ja puoli tähteä.

Pudonneita televisioita ja rock ´n´rollia

Oikea elämä on mennyt virtuaalimaailman edelle, joten en ole ehtinyt kirjoitella tänne vähään aikaan.

Viikonloppuna rakennettiin lattiaa maalla. Tai en minä mitään rakentanut, vaan enimmäkseen katsoin vierestä, kun osaavammat rakensivat. Ensi kerralla osaan kyllä itsekin.



Tänä aamuna työmatkalla kohtasin "hauskan" näyn. Jalkakäytävällä oli pirstoutunut televisio, ilmeisesti heitetty jostain läheisen talon ikkunasta tai parvekkeelta. Minkähänlainen tarina tässä oli takana...? (kuva otettu kännykällä)

Kirjojakin olen tässä lukenut. Peter Maylen Mainio vuosi oli mukavan kevyt luettava kaikille meille, jotka haaveilemme kaiken tämän hulinan jättämisestä ja orvanapyörästä hyppäämisestä. Yöpöydällä on kesken Punainen mylly, tarina taidemaalari Henry de Toulouse-Lautrecista. Ja tänään sain vihdoin hankittua Pekka Potkan Mainoskuvaus digikameralla. Sen olen lukenut jo puoleenväliin. Suosittelen kaikille, jotka haluavat vähänkin syvemmälle valokuvaamiseen.

And last but not least! Viime viikolla ilmestyi "uuden" Hanoi Rocksin kolmas levy Street Poetry. Ostin sen tietenkin heti ilmestymispäivänä. Levy on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla. Bändi on tosiaankin nyt hitsautunut yhteen. Täydellinen Hanoi-levy. No, kyllä minä olisin mielelläni yhden balladinkin suonut olevan mukana.

Ja perjantaina ilmestyy uusi HIM!!

Maalla

Tree
Originally uploaded by timseppa

Olimme taas viikonloppuna maalla. On niin mukavaa ja rentouttavaa olla siellä kaupunkikiireiden ulottumattomissa. En olisi millään halunnut tulla taas tänne kaupungin hulinaan.