Venus ja Meduusa

Nyt ei ole kuvaa.

Perjantaina se ilmestyi, HIMin Venus Doom. Ostin sen tietenkin heti ilmestymispäivänään ja se on soinut tässä koko viikonlopun. Raskasta on, kuten ennakkojutuista olemme saaneet lukeakin. Sitä on sanottu HIMin rankimmaksi levyksi, mutta mielestäni Love Metal potkii kyllä lujempa. VD (hauska lyhenne...) on eri tavalla raskas, synkkä ja matalalla soiva. Mukana on tarttuvia ja "kevyempiä" biisejä, kuten Love in Cold Blood ja Bleed Well. Yli 10 minuuttinen Sleepwalking Past Hope on moninaisuudessaan mahtava läpileikkaus HImin tuotannosta. Juuri äsken kuulemassani Radiohaastattelussa Ville sanoi sen sisältävä kaikki osa-alueet bändin musiikista, kauniista balladista rankkaan mättöön. Tämä levy todellakin kuuluu pimeisiin ja synkkiin syysiltoihin. Kynttilät palamaan ja punaviiniä lasiin.

Eilen kävin katsomassa Meduusan sinetin. Se on kyllä tämän aikakauden parhaita toimintaleffoja. Etenee kuin juna ja vie mukanaan heti alkumetreiltä. Matt Damon on juuri sopivan kylmä Jason Bournena. Mäiskettä on sopivasti, mutta varsinainen jännitys syntyy ovelista pakenemisista ja varjostajien harhautuksista. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bourne väistelee takaa-ajajia toimittajan kanssa asemalla, on todella kutkuttava. Neljä ja puoli tähteä.