Kävimme tällä viikolla Tukholmassa ja samalla poikkesimme Åhlens-tavaratalossa ostoksilla. Kirjaosastolla oli Henning Mankell signeeraamassa ja markkinoimassa uutta kirjaansa. Hänen ympärillään parveili paljon väkeä digipokkareineen. Katselin tilannetta hetken aikaa ja ajattelin, että minäkin varmaan voin ottaa hänestä kuvan, kun kerran muutkin kuvaavat. Samalla hetkellä, kun otin järjestelmäkamerani esiin, yksi kirjailijan vieressä olleista turvamiehistä otti tiukan katsekontaktin minuun ja alkoi puhua hihassaan olevaan radiopuhelimeen. Ei aikaakaan, kun vieressäni oli siilitukkainen turvamies. Kysyin häneltä, että voinko valokuvata. Hän kysyi, olinko jostain lehdestä. Kerroin olevani turisti Suomesta ja sain luvan kuvata.
Mikä tekee digipokkarista hyväksyttävän kameran, mutta järjestelmäkamerasta uhan, jonka käyttö pitää perustella? Miksi digipokkarikuvaajan motiiveja ei kysellä? Hänhän saattaa kuvata salaa johonkin lehteen.
Kuvassa Henning Mankell tuntemattoman ihailijan kanssa.
1 kommentti:
Koska on suorastaan vaarallista joutua lehteen. Kuuluisilla tyypeillä on aina vihollisia. Ja jos on lehdessä, on kuuluisa. Piste.
Lähetä kommentti