Lama

Tuleeko lama vai onko se jo nyt päällä? En ole talous- enkä yhteiskuntatieteilijä, vaan pohdiskelen asiaa ihan maallikkopohjalta.

En ole nähnyt laman merkkejä vielä jokapäiväisessä elämässä, vaikka aiheesta kovasti mediassa puhutaankin. Ihmisiä kyllä irtisanotaan teollisuuden piirissä, mutta niin on tehty koko ajan ennenkin lamaa. Joka päivä tulee uutisia jostain päin maailmaa, näissä kerrotaan talouden taantumasta. Tuntuukin siltä, että tämä on juuri kaiken pahan alku.

Uutiset leviävät paljon nopeammin kuin edellisen taantuman aikana. Tiedämme reaaliajassa, mitä toisella puolella maapalloa tapahtuu ja olemme myöskin jopa riippuvaisia uutistarjonnasta.

Jos uskomme, että taantuma on tullut, alamme elääkin sen mukaisesti. Suomalainen teollisuusjohtaja lukee uutisia, joissa kerrotaan amerikkalaisen autoteollisuuden taantumasta, mistä hän tulee siihen tulokseen, että kohta se lama tulee meillekin. On siis pakko alkaa miettiä henkilöstön irtisanomisia ennen kuin on liian myöhäistä. Ja kohta luemme uutista, että laman takia joudutaan jälleen irtisanomaan muutama sata ihmistä. Joo, tämä oli kärjistetty esimerkki, ei asia ihan noin mene.

Ajatukseni on kuitenkin se, että uskon nykypäivän uutistulvan ainakin osittain johtaneen siihen, että uskomme laman olevan meillä ennen kuin se oikeastaan onkaan, Ja siinä tapauksessa se on täällä, joten irtisanomiset ja leikkaukset ovat välttämättömiä.

Mitenköhän tästä suosta noustaisiin?

Jännityskirjallisuutta

Välillä jännityskirjallisuuden saralla esiintyy jotain uutta ja virkistävää, mutta paljon on kyllä ihan vanhan toistoakin.

Ensimmäiset Tom Clancyn kirjat toivat ilmestyessään mukanaan piristävän tuulahduksen, mutta hyvin nopeasti ne alkoivat toistaa itseään. Teknotrillerit olivat uusi jännityskirjallisuuden lajityyppi. Suomessa Ilkka Remes oli ensimmäinen lajissaan, mutta hänenkin kirjansa noudattavat tiettyä kaavaa, eivätkä ole enää niin kiinnostavia.

Henning Mankell on hyvä trilleristi, mutta ei Mankelleitakaan jaksa lukea kovin montaa peräkkäin. Tapahtumapaikkana ruotsalainen pikkukylä, jossa tapahtuu jotain karmeaa. No, Kiinalainen oli kyllä todella hyvä, ehkä paras tähänastisista hänen kirjoistaan. Muutama vuosi sitten löysin Lee Childsin Reacher-kirjat. Ne olivat jännittäviä ja mukaansatempaavia, mutta nyt niitäkin ilmestynyt jo niin monta, että uutta on enää vaikea löytää. Aion kyllä lukea uusimmankin.

Nyt olen löytänyt taas uutta. Ruotsalainen Stieg Larsson ei ole suotta suosittu. Olin kyllä nähnyt hänen kirjojaan kirjakaupan hyllyillä ja miettinyt, että mikähän tuokin on. Sain käsiin hänen kirjoittamansa trilogian ensimmäisen osan Miehet, jotka vihaavat naisia. Kirja on Mankellmaisesti älykäs, mutta hieman nuorekkaammalla otteella kirjoitettu. Vaikka ensimmäiset sata sivua olivat pohjustusta, kirja vei silti mukanaan heti alusta alkaen. Todella hyvä! Yöpöydällä odottaa jo trilogian toinen osa ja kolmannen aion lukea heti perään.