Jännityskirjallisuutta

Välillä jännityskirjallisuuden saralla esiintyy jotain uutta ja virkistävää, mutta paljon on kyllä ihan vanhan toistoakin.

Ensimmäiset Tom Clancyn kirjat toivat ilmestyessään mukanaan piristävän tuulahduksen, mutta hyvin nopeasti ne alkoivat toistaa itseään. Teknotrillerit olivat uusi jännityskirjallisuuden lajityyppi. Suomessa Ilkka Remes oli ensimmäinen lajissaan, mutta hänenkin kirjansa noudattavat tiettyä kaavaa, eivätkä ole enää niin kiinnostavia.

Henning Mankell on hyvä trilleristi, mutta ei Mankelleitakaan jaksa lukea kovin montaa peräkkäin. Tapahtumapaikkana ruotsalainen pikkukylä, jossa tapahtuu jotain karmeaa. No, Kiinalainen oli kyllä todella hyvä, ehkä paras tähänastisista hänen kirjoistaan. Muutama vuosi sitten löysin Lee Childsin Reacher-kirjat. Ne olivat jännittäviä ja mukaansatempaavia, mutta nyt niitäkin ilmestynyt jo niin monta, että uutta on enää vaikea löytää. Aion kyllä lukea uusimmankin.

Nyt olen löytänyt taas uutta. Ruotsalainen Stieg Larsson ei ole suotta suosittu. Olin kyllä nähnyt hänen kirjojaan kirjakaupan hyllyillä ja miettinyt, että mikähän tuokin on. Sain käsiin hänen kirjoittamansa trilogian ensimmäisen osan Miehet, jotka vihaavat naisia. Kirja on Mankellmaisesti älykäs, mutta hieman nuorekkaammalla otteella kirjoitettu. Vaikka ensimmäiset sata sivua olivat pohjustusta, kirja vei silti mukanaan heti alusta alkaen. Todella hyvä! Yöpöydällä odottaa jo trilogian toinen osa ja kolmannen aion lukea heti perään.