Lama

Tuleeko lama vai onko se jo nyt päällä? En ole talous- enkä yhteiskuntatieteilijä, vaan pohdiskelen asiaa ihan maallikkopohjalta.

En ole nähnyt laman merkkejä vielä jokapäiväisessä elämässä, vaikka aiheesta kovasti mediassa puhutaankin. Ihmisiä kyllä irtisanotaan teollisuuden piirissä, mutta niin on tehty koko ajan ennenkin lamaa. Joka päivä tulee uutisia jostain päin maailmaa, näissä kerrotaan talouden taantumasta. Tuntuukin siltä, että tämä on juuri kaiken pahan alku.

Uutiset leviävät paljon nopeammin kuin edellisen taantuman aikana. Tiedämme reaaliajassa, mitä toisella puolella maapalloa tapahtuu ja olemme myöskin jopa riippuvaisia uutistarjonnasta.

Jos uskomme, että taantuma on tullut, alamme elääkin sen mukaisesti. Suomalainen teollisuusjohtaja lukee uutisia, joissa kerrotaan amerikkalaisen autoteollisuuden taantumasta, mistä hän tulee siihen tulokseen, että kohta se lama tulee meillekin. On siis pakko alkaa miettiä henkilöstön irtisanomisia ennen kuin on liian myöhäistä. Ja kohta luemme uutista, että laman takia joudutaan jälleen irtisanomaan muutama sata ihmistä. Joo, tämä oli kärjistetty esimerkki, ei asia ihan noin mene.

Ajatukseni on kuitenkin se, että uskon nykypäivän uutistulvan ainakin osittain johtaneen siihen, että uskomme laman olevan meillä ennen kuin se oikeastaan onkaan, Ja siinä tapauksessa se on täällä, joten irtisanomiset ja leikkaukset ovat välttämättömiä.

Mitenköhän tästä suosta noustaisiin?

Jännityskirjallisuutta

Välillä jännityskirjallisuuden saralla esiintyy jotain uutta ja virkistävää, mutta paljon on kyllä ihan vanhan toistoakin.

Ensimmäiset Tom Clancyn kirjat toivat ilmestyessään mukanaan piristävän tuulahduksen, mutta hyvin nopeasti ne alkoivat toistaa itseään. Teknotrillerit olivat uusi jännityskirjallisuuden lajityyppi. Suomessa Ilkka Remes oli ensimmäinen lajissaan, mutta hänenkin kirjansa noudattavat tiettyä kaavaa, eivätkä ole enää niin kiinnostavia.

Henning Mankell on hyvä trilleristi, mutta ei Mankelleitakaan jaksa lukea kovin montaa peräkkäin. Tapahtumapaikkana ruotsalainen pikkukylä, jossa tapahtuu jotain karmeaa. No, Kiinalainen oli kyllä todella hyvä, ehkä paras tähänastisista hänen kirjoistaan. Muutama vuosi sitten löysin Lee Childsin Reacher-kirjat. Ne olivat jännittäviä ja mukaansatempaavia, mutta nyt niitäkin ilmestynyt jo niin monta, että uutta on enää vaikea löytää. Aion kyllä lukea uusimmankin.

Nyt olen löytänyt taas uutta. Ruotsalainen Stieg Larsson ei ole suotta suosittu. Olin kyllä nähnyt hänen kirjojaan kirjakaupan hyllyillä ja miettinyt, että mikähän tuokin on. Sain käsiin hänen kirjoittamansa trilogian ensimmäisen osan Miehet, jotka vihaavat naisia. Kirja on Mankellmaisesti älykäs, mutta hieman nuorekkaammalla otteella kirjoitettu. Vaikka ensimmäiset sata sivua olivat pohjustusta, kirja vei silti mukanaan heti alusta alkaen. Todella hyvä! Yöpöydällä odottaa jo trilogian toinen osa ja kolmannen aion lukea heti perään.

Naamakirja

No niinhän siinä sitten kävi, että aktivoin jo kerran lopettamani Facebook-tilini. Ja olen minä Myspacessakin.

Ja nyt ne hajoaa

Juuri kun olin ehtinyt hehkuttaa Hanoi Rocksin keikkaa, tuli uutinen bändin hajoamisesta. En kuitenkaan ole yllättynyt, vaikka pirteästi esiintyivätkin. Vaikutti hieman siltä, että Andy ei olisi ollut ihan täysillä mukana. No, vaikea arvailla hajoamisen todellisia syitä. Toivottavasti kuitenkin jatkavat musiikin tekemistä omilla saroillaan. Hieno bändi ja upea ura takana. Kiitoksia!!

Kuulumisia Hanoi-rintamalta

Olin viikonloppuna katsomassa Hanoi Rocksin ikärajatonta keikkaa Tavastialla. Hyvin kyllä pojat vetivät, yhtään eivät säästelleet energiaa, vaikka muutaman tunnin päästä oli toinen setti edessä. Kakkoskitaristiksi muutama vuosi sitten pestattu Conny Bloom on kyllä lunastanut paikkansa ja oli oikeastaan enemmän esillä kuin Andy. Hänen soittonsa ja soundinsa tuo uusia ulottuvuuksia bändiin.

Hanoi Rocksin 80-luvun lopussa jättäneen Sami Yaffan bändi Mad Juana julkaisi vastikään uuden, kolmannen levynsä Bruja On The Corner. Kannattaa tsekata, musiikki on mielenkiintoinen sekoitus New Orleansia, mustalaismusiikkia, jazzia, mariachia ym ym. Sami soittaa kitarat, bassot, on säveltänyt, sovittanut, tuottanut ja miksannut levyn, hänen puolisonsa Karmen Guy laulaa. Suosittelen! Kerrankin jotain erilaista.

Liikaa töitä ja väärää kritiikkiä

Silloin kun ei ollut työtä, harmitti kun ei ollut työtä. Nyt kun on työtä, lähes kaikki aika menee työn parissa ja taas harmittaa. Mitenköhän tilanteeseen löytäisi tasapainon?

Ja tähän väliin musiikkia. Ostin pitkästä aikaa pari levyä, Backyard Babiesin uusimman, yhtyeen nimeä kantavan levyn sekä Kotiteollisuuden Sotakoiran. Kummatkin levyt on arvosteltu uusimmassa Soundissa tuttuun Soundin nirppanokkatyyliin. Arvostelun mukaan BB ei ole uusiutunut, vaan jauhaa sitä samaa ja Kotiteollisuuden versiot vanhoista Suomi-rock-biiseistä ovat pääosin vääränlaisia. Joopa joo. Backyard Babies on juuri sitä mitä pitääkin, en edes haluaisi sen uudistuvan joksikin muuksi. Ja uskon, että moni muukin bändistä pitävä on samaa mieltä. Kotiteollisuuden cover-levy ei edes yritä olla merkittävä virstanpylväs bändin uralla, lukekaa vaikka kannen saatesanat. Ja kyllähän versio Tavaramarkkinoiden Kevät-biisistä tavoittaa ihan uudenlaisen tunnelman. Soundin bändiartikkelit ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta levyarvostelujen kanssa en useinkaan mielipidettäni jaa.

Töissä taas

Vapaa-ajan ongelmat päättyivät, olen taas työelämässä.

Vapaata aikaa

Se hyvä puoli tässä ilman töitä olemisessa on, että nyt aikaa harrastaa vaikkapa blogia tai kulkea pitkin rantoja kaulaliina hulmuten inspiraatiota etsien ja toteuttaa itseäni valokuvaajana ja kirjoittajana. Kunto kohoaa kohisten, kun päivät pitkät fillaroin ja lenkkeilen. Vielä pitäisi keksiä keino, jolla noista edellämainituista saisi vielä rahaakin. Jos ei kohta ala jotain löytyä, on varmaan pakko alkaa elinkeinonharjoittajaksi, toimialana valokuvaus, pyöräily, kirjoittaminen ja nettisurffaus.

Olisikohan sellaiselle tarvetta?

Työpaikkojen välissä

Ikävät asiat ilmaistaan kiertoilmaisuin. Työttömyys on ikävä asia ja ruma sana, joten sitä pitää kierrellä. Englannin kielessä käytetään usein termiä "between jobs". Ikäänkuin henkilöllä olisi jo työpaikka, mutta hän ei ole vielä mennyt sinne. Asioidessani työvoimatoimistossa kuulin erään naishenkilön sanovaan puhelimeen: "Olen just nyt tässä yhdessä virastossa, soitan kohta". Eihän menestyvä ihminen voi sanoa olevan työvoimatoimistossa.

Toinen kiertoilmaisu, "vapaana työmarkkinoilla", kertoo potentiaaliselle työnantajalle, että työnhakijalla on tietoja ja taitoja tarjolla ja että on oikeastaan hyvä tuuri, että työntekijän tarpeessa oleva työnantaja on löytänyt juuri hänet. Eihän kukaan halua työtöntä palkata, vaan työpaikkojen välissä tai vapaana työmarkkinoilla olevan.

Mitä sitä kiertelemään, Pelle Miljoona kiteytti asian jo vuonna 1978: Perrkele, olen työtön!

Vaaratilanne kansankodissa

Järjestelmäkamera on vaarallinen ase

Kävimme tällä viikolla Tukholmassa ja samalla poikkesimme Åhlens-tavaratalossa ostoksilla. Kirjaosastolla oli Henning Mankell signeeraamassa ja markkinoimassa uutta kirjaansa. Hänen ympärillään parveili paljon väkeä digipokkareineen. Katselin tilannetta hetken aikaa ja ajattelin, että minäkin varmaan voin ottaa hänestä kuvan, kun kerran muutkin kuvaavat. Samalla hetkellä, kun otin järjestelmäkamerani esiin, yksi kirjailijan vieressä olleista turvamiehistä otti tiukan katsekontaktin minuun ja alkoi puhua hihassaan olevaan radiopuhelimeen. Ei aikaakaan, kun vieressäni oli siilitukkainen turvamies. Kysyin häneltä, että voinko valokuvata. Hän kysyi, olinko jostain lehdestä. Kerroin olevani turisti Suomesta ja sain luvan kuvata.

Mikä tekee digipokkarista hyväksyttävän kameran, mutta järjestelmäkamerasta uhan, jonka käyttö pitää perustella? Miksi digipokkarikuvaajan motiiveja ei kysellä? Hänhän saattaa kuvata salaa johonkin lehteen.

Kuvassa Henning Mankell tuntemattoman ihailijan kanssa.

Hyppy tuntemattomaan

Tänään oli sitten viimeinen työpäiväni, eikä uudesta työpaikasta ole tietoa. Nyt on ainakin aikaa kirjoitella blogeja.

On mielenkiintoista pohtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Löytyykö uusi vakituinen työ nopeasti vai onko tiedossa pätkätöitä? Töitä ainakin on tarjolla, pitäisi vain löytää se oikea. Vinkkejä saa antaa.

Schmap

Tuossa oikeassa reunassa on Schmap-matkaoppaan widgetti. Jos katsoo oikein tarkkaan, saattaa löytää minun ottamani kuvan Kööpenhaminan Nyhavnista.

Kuvagalleria

En ole päivittänyt tätä blogia vähään aikaan, vaan keskittänyt blogienergiani Fillarilla-blogiini. Sekään ei päivity säännöllisesti, mutta kuitenkin hieman useammin kuin tämä.

Jotta tämä blogi ei tyystin hiljenisi, niin laitan tänne mainoksen uudesta kuvagalleriastani.

Korkeasaaressa

Cockroach
Originally uploaded by timseppa

Oltiin tänään Korkeasaaressa, siellä oli muun muassa torakoita. Melko vastenmielisiä otuksia.

Fillarilla

Aloin kirjoittaa Fillarilla-blogia. Luvassa kaikenlaista pyöräilyyn liittyviä, kuten omia fillarointikokemuksia ja ehkä vakavampaakin pohdintaa pyöräilyn tilasta.

iPod

Hankin tuossa taannoin 80 gigaisen iPodin. Aikaisemmin minulla oli vanha 512M Shuffle, joka tuntui ihan riittävältä. Sihen mahtui noin 120 biisiä. Nyt tähän uuteen mahtuu koko musiikkikirjastoni ja tilaakin jää vielä runsaasti. Huomaan kantavani iPodia mukanani kaikkialla, työpaikallakin pääsee viihdyttämään kollegoita oman musiikkikokoelman helmillä.

On se hieno laite.

Muutama HIM-kuva

Laitoin Flickriin muutaman kuvan, mukana kuvia HIMin Münchenin keikalta.

Terveisiä Münchenistä

On taas vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta, enkä edes yritä käydä tässä läpi kaikkea tapahtunutta. Kävimme viikko sitten Münchenissä katsomassa HIMin keikkaa ja tutustumassa kaupunkiin muutenkin. Iso oli, mutta ei kovin mielenkiintoinen, kiva oli silti käydä. Muutama kuva löytyy täältä.

Ostin reissulta itselleni tuliaiseksi uuden kameralaukun, Crumpler Dailyn. Hyvältä vaikuttaa ainakin lyhyen testauksen jälkeen. Vanha uskollisesti palvellut Lowepron Orion Trekker oli hieman hankala, koska se piti aina riisua selästä, että sai kameran otettua ulos. Crumpler on olkalaukkumainen, joten kameran saa kätevästi otettua. Eikä se näytä niin paljon kameralaukulta.

Bye Bye Facebook

Nyt riitti! En enää jaksa yhtäkään Funwall- tai Superwallterveistä. Lopetin tilini - tai oikeastaan deaktivoin, koska ei sitä ilmeisesti voi lopettaa. Ehkä elämänlaatunikin paranee nyt.

Joulu meni ja vuosi vaihtui

Jees, täällä ollaan taas.

Joulu meni kotona ja uusi vuosi Länsi-Suomessa. Nyt vain keula kohti uusia haasteita. Tännekin voisin yrittää kirjoittaa jotain mielenkiintoista. Nyt ei oikein irtoa.